...jos silta sattuisi romahtamaan, en palaisi mantereelle milloinkaan.
Tänään oltiin ihanalla kalastajasaarella n. tunti Salvadorin ulkopuolella. Mustia kalamiehiä, valkoista hiekkaa, kirkasta vettä ja kirkkaita veneitä. Niin täydellistä! <3
Taisin vähän palaa taas, kai siitäkin voi jollain tasolla nauttia, koska tätä ei pääse tapahtumaan vähään aikaan.
Eilen sanottiin hyästit Gapim Grossolle ja tultiin tankkaamaan viimeiset varastot aurinkoa rantalomalle. Inhottaa ajatus tän auringon jättämisestä ja LUMEN (mitä se olikaan?) kohtaamisesta.
Vähän haikea on ajatus Brasiliasta lähtemisestä, mutta täällähän tämä pysyy jos takaisin haluaa :)
Huomenna illalla vamos pegar um avião ja suunnataan Suomeen. Kotona tiistaina aamuyöstä ja siihen loppuu tämä seikkailu.
Saturday, March 31, 2012
Friday, March 30, 2012
Wednesday, March 28, 2012
Qual é seu nome? È maculelê
Maanantaina mentiin käymään Beixessä, joka on naapurusto n. 6km Capim Grossosta. Se on maineessa monista ongelmistaan. Muutaman aiempi vapari on käynyt siellä työskentelemässä lasten kanssa ja tekemässä projekteja, itsekin halusin mennä tekemään story telling projektin sinne, mutta Brasiliassa kun ollaan, niin monen mutkan kautta päädyin kuitenkin tekemään sen AEC-TEAlla. Olin kuullut monenlaista tästä paikasta ja mielenkiinnolla odotin tätä kouluvierailua.
Se alkoi sillä, että 12 aikaan jouduttiin odottamaan puoli tuntia kyytiämme, varjot oli aika vähissä...Kouluun päästyämme, kiersimme luokasta luokkaan esittelemässä itsemme ja sitten oppilaat sai kysellä. Pikkulasten luokassa puolilla tytöistä (4-6v) oli luomiväriä. Myöhemmin yhdessä luokassa eräällä tytöllä, joka oli ehkä 13v oli vauva mukanaan (oma). Seuraavassa luokassa oppilaat kerotilivat minkä ikäisiä he ovat ja minkä ikäisiä heidän äitinsä ovat. "Eu tenho 11 anos e minha mãe tem 23 anos" Perus. Kierroksen jälkeen lapset veivät meidät tutustumaan kylään ja kertoilivat tarinoita. Yksi tyttö, joka oli 12v, kertoi poikaystävästään (18v) Salvadorissa, jonka luo hän menee joka viikonloppu. Kyseinen mies on kuulemma businessmies (empresário) :s Lapsiprostituutio on iso ongelma juuri kyseisessä naapurustossa, mutta ihmiset sulkevat silmänsä tältä. Luulatavasti energiaa ja toivoa ei ole. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta tässä totuus. Ja vaikka tämä onkin kuuluisa naapurusto, niin kyllä ongelmia löytyy Capim Grossostakin.
Viimeaikoina on ahdistanut muutaman ystävän puolesta ja ollaan aika paljon puhuttukin täällä järjestöllä näistä ongelmista. Niin monet ihmiset täällä juuttuvat 8-4 töihin, johonkin aivan heidän koulutustaan vastaamattomaan työhön (papelaria, arkkukauppa, supermarket jne), vaikka olisivatkin käyneet yliopistossa. Capim Grossossa vaan ei ole mahdollisuuskia muihin töihin ja monet eivät halua/pysty lähtemään perheen takia pois (esdim äiti saattaa sanoa, että pois ei ole menemistä). Osalla myös äiti sanoo jyrkän EIN yliopistokoulutukselle. Nämä ihmiset siis juuttuvaat tähän 30 000 asukkaan rekkapysäkille, jota kutsutaan kaupungiksi. Täällä vapaa-ajanviettomahdollisuuksia on niinkin monia kuin juominen. Monet juovat siis joka ilta, koska LITERALLY muuta tekemistä täällä ei ole. Joskus viikonloppuisin sekoitetaan vähän pakkaa ja mennään "kesätalolle" (eli all year around) keskelle ei mitään, ja juodaan vähän lisää. Quite sad. Jos vaan voisin, niin tämä kierre saisi päätöksen. Ilmaista ehkäisyä, ehkäisyvalistusta, jotain meilekästä tekemistä nuorille ja aikuisille jne.
Positiivisimpiin aiheisiin. Tänään kävin CAPS-I:ssa, joka on kehitysvammatoimintakeskus pelaamassa futebolia ja maculelea. Maculele on sellainen tanssi, jota tanssitaan joidenkin ihme puukeppien kanssa. Se oli ihan sika kivaa, kunnes mun housut repes :DD Ne ihmiset siellä on vaan niin mahtavia ja symppiksiä, ei voi kuin tulla hyvälle tuulelle. Ja nekin on mielissään, kun jotain kiinnostaa viettää aikaa niiden kanssa ja justustella.
Tänään täältä myös laitettiin vesi poikki, koska täällä ei oikeestaan oo satanut viime elokuun jälkeen, joten kuivuus on aika iso ongelma. Eipä siinä mitään, meillä on tankki joka kestää ehkä päivän. (kuulemma vesi tulee olemaan pois 10 päivää) Viereisellä päiväkodilla on myös kaivo, josta voimme silkaoida salaa vettä. Muuten ei edes ärsyttäisi, mutta täällä on työmiehiä kunnostamssa meidän puutarhaa ja ne käyttää kaiken meidän jäljelläolevan tankkiveden kukkien kastelemiseen :s byebye suihku!
p.s there's NO WAY että tuun kotiin jos siellä on kylmä ja lunta ja ällöä :s!
Se alkoi sillä, että 12 aikaan jouduttiin odottamaan puoli tuntia kyytiämme, varjot oli aika vähissä...Kouluun päästyämme, kiersimme luokasta luokkaan esittelemässä itsemme ja sitten oppilaat sai kysellä. Pikkulasten luokassa puolilla tytöistä (4-6v) oli luomiväriä. Myöhemmin yhdessä luokassa eräällä tytöllä, joka oli ehkä 13v oli vauva mukanaan (oma). Seuraavassa luokassa oppilaat kerotilivat minkä ikäisiä he ovat ja minkä ikäisiä heidän äitinsä ovat. "Eu tenho 11 anos e minha mãe tem 23 anos" Perus. Kierroksen jälkeen lapset veivät meidät tutustumaan kylään ja kertoilivat tarinoita. Yksi tyttö, joka oli 12v, kertoi poikaystävästään (18v) Salvadorissa, jonka luo hän menee joka viikonloppu. Kyseinen mies on kuulemma businessmies (empresário) :s Lapsiprostituutio on iso ongelma juuri kyseisessä naapurustossa, mutta ihmiset sulkevat silmänsä tältä. Luulatavasti energiaa ja toivoa ei ole. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta tässä totuus. Ja vaikka tämä onkin kuuluisa naapurusto, niin kyllä ongelmia löytyy Capim Grossostakin.
Viimeaikoina on ahdistanut muutaman ystävän puolesta ja ollaan aika paljon puhuttukin täällä järjestöllä näistä ongelmista. Niin monet ihmiset täällä juuttuvat 8-4 töihin, johonkin aivan heidän koulutustaan vastaamattomaan työhön (papelaria, arkkukauppa, supermarket jne), vaikka olisivatkin käyneet yliopistossa. Capim Grossossa vaan ei ole mahdollisuuskia muihin töihin ja monet eivät halua/pysty lähtemään perheen takia pois (esdim äiti saattaa sanoa, että pois ei ole menemistä). Osalla myös äiti sanoo jyrkän EIN yliopistokoulutukselle. Nämä ihmiset siis juuttuvaat tähän 30 000 asukkaan rekkapysäkille, jota kutsutaan kaupungiksi. Täällä vapaa-ajanviettomahdollisuuksia on niinkin monia kuin juominen. Monet juovat siis joka ilta, koska LITERALLY muuta tekemistä täällä ei ole. Joskus viikonloppuisin sekoitetaan vähän pakkaa ja mennään "kesätalolle" (eli all year around) keskelle ei mitään, ja juodaan vähän lisää. Quite sad. Jos vaan voisin, niin tämä kierre saisi päätöksen. Ilmaista ehkäisyä, ehkäisyvalistusta, jotain meilekästä tekemistä nuorille ja aikuisille jne.
Positiivisimpiin aiheisiin. Tänään kävin CAPS-I:ssa, joka on kehitysvammatoimintakeskus pelaamassa futebolia ja maculelea. Maculele on sellainen tanssi, jota tanssitaan joidenkin ihme puukeppien kanssa. Se oli ihan sika kivaa, kunnes mun housut repes :DD Ne ihmiset siellä on vaan niin mahtavia ja symppiksiä, ei voi kuin tulla hyvälle tuulelle. Ja nekin on mielissään, kun jotain kiinnostaa viettää aikaa niiden kanssa ja justustella.
Tänään täältä myös laitettiin vesi poikki, koska täällä ei oikeestaan oo satanut viime elokuun jälkeen, joten kuivuus on aika iso ongelma. Eipä siinä mitään, meillä on tankki joka kestää ehkä päivän. (kuulemma vesi tulee olemaan pois 10 päivää) Viereisellä päiväkodilla on myös kaivo, josta voimme silkaoida salaa vettä. Muuten ei edes ärsyttäisi, mutta täällä on työmiehiä kunnostamssa meidän puutarhaa ja ne käyttää kaiken meidän jäljelläolevan tankkiveden kukkien kastelemiseen :s byebye suihku!
 |
| Life is so hard |
p.s there's NO WAY että tuun kotiin jos siellä on kylmä ja lunta ja ällöä :s!
Tuesday, March 27, 2012
que pechincha!
Feira. 50realia rahaa (20€). Lopputulos:
-2kg perunoita
-1kg bataattia
-1kg porkkanaa
-1kg sipulia
-6 valkosipulia
-6 paprikaa
-1kg jotain toista paprikahommelia
-5kg tomaattia
-3 kurkkua
-vihersalaattia
-kurpitsa
-5 carambolaa
-3kg banaania
-3 vesimelonia
-2 ananasta
-8 mangoa
-2kg appelsiineja
-1kg viinirypäleitä
-2kg goiabaa
-15 passionhedelmää (? maracuja)
-1kg omenoita
-3 papaijaa
-dolce da banana
-mausteita
-2kg perunoita
-1kg bataattia
-1kg porkkanaa
-1kg sipulia
-6 valkosipulia
-6 paprikaa
-1kg jotain toista paprikahommelia
-5kg tomaattia
-3 kurkkua
-vihersalaattia
-kurpitsa
-5 carambolaa
-3kg banaania
-3 vesimelonia
-2 ananasta
-8 mangoa
-2kg appelsiineja
-1kg viinirypäleitä
-2kg goiabaa
-15 passionhedelmää (? maracuja)
-1kg omenoita
-3 papaijaa
-dolce da banana
-mausteita
Sunday, March 25, 2012
felicidade
Perjantaina ystävämme Dany-the-actor-desgraça tuli käymään Capim Grossossa!! Ei olla nähty 7 viikkoon ja oli niiin kiva nähdä pitkästä aikaa! :) Huomasin, että portugalin taidot on kasvanu huimasti, ymmärrän kaiken keskusteluissamme! Hurraa.
Perjantaina myös Natalia, uusi voluntaria de Colombia saapui! Michelle ja Natalia puhuu espanjaa ja oon taivaissa kun saan taas harjoitella espanjaa. No en kyllä osaa puhua enää yhtään, sempre falo portugês, mutta huomaan että mun ymmärtämisen taso on parantunut portugalin oppimisen myötä :) Kaksi kärpästä yhdellä iskulla (eikä edes tarvinnu lyödä somalilasta kasvoihin....) Meillä oli illalla juhlat ja oli hirmuhauskaa, soiteltiin kitaraa ja laulettiin pikkutunneille (tai no aika isoille, kello 5 asti). Seuraavan aamun capoeira oli kyllä tuskainen reissu.
Eilen, lauantaina Girlene, meidän cordinatora de casa täytti vuosia ja mentiin sen luokse juhlimaan. Otettiin bussi pikkukylään ja saatiin maailman parasta ruokaa ja laulettiin kaikkia countrylauluja de Bahia. Mulla oli tapaaminen illalla CG, joten mun piti päästä pois. No, kuultiin ettei busseja mene kun keskiyöllä seuraavan kerran. Onneksi joku mies oli lähdössä pois moottoripyörällään, joten sain sitten ensimmäisen motskarikyydin (kaikilla täällä on moto, koska autot on niin kalliita). Tiettykään sillä miehellä ei ollut ylimääräistä kypärää, joten jouduin pelkäämään henkeni edestä koko 10km matkan takaisin. Tie on hyvinhyvinhyvin kuoppainen, joten ihan oikeasti pelotti että kuolen. Se miekkonen ajoi vielä tuhatta ja sataa, vaikka sanoin etten aiemmin oo ollut kyydissä ja Girlenen äiti vielä huuuteli perään, että "vai devagar" (hitaasti sitten). Selvisin hengissä ja lauantai-ilta sain hyvän päätöksen :).
Tänään tein aamupalaksi pannukakun ja sitten mentiin poolille, jossa sain 5v Maddielta rakkauskirjeen <3 Tuntuu, että jokaisessa postauksessa toistan samaa, mutta olen onnellinen ja oikeiden asioiden äärellä.
Perjantaina myös Natalia, uusi voluntaria de Colombia saapui! Michelle ja Natalia puhuu espanjaa ja oon taivaissa kun saan taas harjoitella espanjaa. No en kyllä osaa puhua enää yhtään, sempre falo portugês, mutta huomaan että mun ymmärtämisen taso on parantunut portugalin oppimisen myötä :) Kaksi kärpästä yhdellä iskulla (eikä edes tarvinnu lyödä somalilasta kasvoihin....) Meillä oli illalla juhlat ja oli hirmuhauskaa, soiteltiin kitaraa ja laulettiin pikkutunneille (tai no aika isoille, kello 5 asti). Seuraavan aamun capoeira oli kyllä tuskainen reissu.
Eilen, lauantaina Girlene, meidän cordinatora de casa täytti vuosia ja mentiin sen luokse juhlimaan. Otettiin bussi pikkukylään ja saatiin maailman parasta ruokaa ja laulettiin kaikkia countrylauluja de Bahia. Mulla oli tapaaminen illalla CG, joten mun piti päästä pois. No, kuultiin ettei busseja mene kun keskiyöllä seuraavan kerran. Onneksi joku mies oli lähdössä pois moottoripyörällään, joten sain sitten ensimmäisen motskarikyydin (kaikilla täällä on moto, koska autot on niin kalliita). Tiettykään sillä miehellä ei ollut ylimääräistä kypärää, joten jouduin pelkäämään henkeni edestä koko 10km matkan takaisin. Tie on hyvinhyvinhyvin kuoppainen, joten ihan oikeasti pelotti että kuolen. Se miekkonen ajoi vielä tuhatta ja sataa, vaikka sanoin etten aiemmin oo ollut kyydissä ja Girlenen äiti vielä huuuteli perään, että "vai devagar" (hitaasti sitten). Selvisin hengissä ja lauantai-ilta sain hyvän päätöksen :).
Tänään tein aamupalaksi pannukakun ja sitten mentiin poolille, jossa sain 5v Maddielta rakkauskirjeen <3 Tuntuu, että jokaisessa postauksessa toistan samaa, mutta olen onnellinen ja oikeiden asioiden äärellä.
primeiras ultimas coisas
Ensimmäiset viimeiset asiat on tehty. Viimeinen lauantaitunti, viimeinen kerta uima-altaalla, viimeinen kerta PETIssä jne. Lähinnä vaan outo ajatus, en varsiniasesti oo miettinyt lähtöä ja etten muka viikon päästä enää olekaan Capim Grossossa o__O Ekat heipatkin piti sanoa, Jaquelinelle, tulee isoikävä sitä putaa! Ajatus lähdöstä on haikea, mutta samalla tuntuu ihan hyvältä mennä takaisin Suomeen. Tässä lista asioista, joita tulen kaipaamaan ja, joita en tule kaipaamaan.
Siinä lista, joka tuli mieleen. Varmasti on paljon muitakin asioita, joita tulee ajateltua vasta sitten, kun on poissa niiden ääreltä.
MISS
-aloitetaan nyt niistä most obvious, eli lämpöä
-ihmisiä täällä
-naapurin aasia, aasit pitää maailan hauskinta ääntä. ihan kun olisi kuolemaisillaan.
-capoeiraa, toivottavasti pääsen jatkaan nyt kun Mikkelissä on ryhmä!
-papuja ;)
-feiraa
-portugalin puhumista. viimein kun aloin ymmärtää lähes kaiken, niin on aika lähteä kotiin ja unohtaa kaikki...:s
-waterbeer
-kiireettömyyttä. ikinä ei tarvi ajatella että olisi myöhässä, muutenkin asioita ei tarvitse ottaa niin tosisaan (okei välillä kyllä pistää niin vihaksi tämä!)
-riippumattoa
-tuoreita hedelmiä, varsinkin itse keräämiä (onneks kohta on melkein kesä, edes pieni lohtu)
-açaita
-kahvia
-cachaça
-aamuhetkiä kahvin äärellä, jotka välillä vaan venyy ja venyy, kunnes tulee liian kuuma
-ihmisten ystävällisyyttä
- ja tietty MINHAS PUTAS <3 joo entiiä, miten selviin hyvästeistä
DON'T MISS
-soya
-moskiittoverkko (jos mä oon ikinä lapsena kinunnu prinsessaverkkoa, niin äiti ja isi THANK GOD ettette ostanu, maailman ärsyttävin kapistus)
-sitä, että on koko ajan hiki. kaks sekuntia suihkun jälkeen tuntuu, että tarvis uuden.
-jalkapohjat ei puhdistu IKINÄ. ne on niin desgraça atm, dont judge me jos näette :(
-opettamista. turns out vihaan tuntien suunnittelua yli kaiken, opettaminen on ihan kivaa, mutta hirveen rajallista
-vaatteiden pesemistä käsin. suurin osa vaatteista jää tänne, valkoiset paidat parecem mais harmaata kun valkoista. yök.
-jääkylmää suihkuvettä (joo no tääl on kuuma, mut silti henki salpautuu aina kun astuu suihkun alle)
-sitä, kun MIKÄÄN ei toimi. vettä ei ole, vessa ei vedä, sähköt katkeilee, kattilan kahvat jää käteen, lusikka katkeaa, mikään kynä tai pilota ei toimi etc. Mikään ei ole rikki, ennenkun se on täysin tuhottu. esim. ovi ei ole rikki, vaikka sitä ei saa suljettua, koska se vielä kumminkin roikkuu saranoissaan.
-ocupado
Siinä lista, joka tuli mieleen. Varmasti on paljon muitakin asioita, joita tulee ajateltua vasta sitten, kun on poissa niiden ääreltä.
Wednesday, March 21, 2012
o primeiro sonho em português
Muistelin tässä toiseksi viimeisen viikon kunniaksi kulunutta aikaa ja muistin muutaman tarinan/asian, jotka oon unohtanut mainita.
THE Imbassai-story. Karnevaalien jäkeisenä päivänä lähdin Elinan ja Alexin kanssa Salvadorista bussilla kohti Imbassai nimistä merenrantakylää. Meille oli sanottu, että matkaan menee korkeintaan 2 tuntia bussilla. Jostain kumman syystä, vaikka olinkon juuri käynyt vessassa mulle iski aivan armoton vessahätä, kun se bussi lähti liikkeelle. Osasyynä oli se, että siinä tiessä oli kuoppia, joten kivasti tärisytti rakkoa myös. Bussissahan ei tiettykään ollut vessaa. Ajattelin, että selviän kyllä sinne hostellille asti. Meni 2 tuntia. Meni lähemmäs 3 tuntia ja minä vaan kärttyynnyn ja kärttyynnyn lisää. Viimeinen pisara oli se, kun juututtiin johonkin älyttömään ruuhkaan ja bussi ei liikkunut kun pari milliä kerrallaan. Siinä vaiheessa sitten päätin, että vessaan on päästävä. Pyydettiin kuskiavaan oven, että pääsisin vessaan. No tietty koko bussilastillinen tölläs sen koko ajan, kun meikä paineli sinne pusikkoon (joku ihme viidakko, mulla oli naarmuja ainakin 2 viikkoa jälkikäteen) . Sitten kun alkoi helopottaa oloa huomasin, että olen jossain ihme suopusikossa ja, että kaikki autot tööttäili siellä tiellä. Lähdin rämpimään takaisin ja yhtäkkiä liikenne olikin alkanut sujumaan, joten kaikki autot oli tosi viahaisia sen bussin hidastelun takia ja jokaikinen ihminen siinä bussissa oli pistänyt päänsä ulos ikkunasta ja yritti tähyillä missä oon. Pokalla kävelin takaisin bussiin ja hyvä ettei ihmiset hurrannu mulle :D
Täällä saa kaikissa virastoissa, pankeissa, postissa yms. vanhukset, raskaanaolevat ja vammaiset ohitella koko jonon. Hyvä idea, niin kauan kun oot ollut siinä jonossa kolmantena viimeisen tunnin, kun papparaiset kiilaa sun ohi koko ajan. Tänään viimeksi seison pankissa jonossa yli puolitoistatuntia ja odottelin, että saisin 200realia (80€ vastaava summa) vaihdettua pienempään, koska missään ei oikeastaan hyväksytä isompaa rahaa, kun 20realia (8€). Kerran, kun olin kaupassa ostamssa tomaattikastiketta tms. niin, että mulla oli YKSI asia kädessä. Eiköhän just kun oon pääsemässä siihen hihnalle, niin yks mummo kiilaa siihen eteen kahden kärryllisen kanssa tavaraa. Joo, siinä sitten hymyilet nätisti ja kunnioitat vanhuksia. Ja jos vaan tietäisitte kuinka hidas brasilialainen kassatyöntekijä voi olla!!
Muutama viikko sitten oltiin ehkä liikaa puhuttu siitä, kuinka hyvältä liha maistuisikaan. Eräänä päivänä lounasaikaan sitten hämmästyttiin aikalailla, kun pöydässä oli muutakin kuin riisiä ja papuja. Kattilla täynnä jotain epämääräistä. Turns out, ne oli kanansydämiä. Ajatus minkään eläimen sydämen syömisestä ei ole ikinä houkutellut mun ruokahaluani millään tasolla. MUTTA pakkohan sitä oli kokeilla ja kun pääsi yli siitä ajatuksesta mitä syö, niin se oli aikas hyvää. Texture oli vähän outo, mutta kaikkeen tottuu.
p.s parturi sano, että mulla on barbitukka :(
THE Imbassai-story. Karnevaalien jäkeisenä päivänä lähdin Elinan ja Alexin kanssa Salvadorista bussilla kohti Imbassai nimistä merenrantakylää. Meille oli sanottu, että matkaan menee korkeintaan 2 tuntia bussilla. Jostain kumman syystä, vaikka olinkon juuri käynyt vessassa mulle iski aivan armoton vessahätä, kun se bussi lähti liikkeelle. Osasyynä oli se, että siinä tiessä oli kuoppia, joten kivasti tärisytti rakkoa myös. Bussissahan ei tiettykään ollut vessaa. Ajattelin, että selviän kyllä sinne hostellille asti. Meni 2 tuntia. Meni lähemmäs 3 tuntia ja minä vaan kärttyynnyn ja kärttyynnyn lisää. Viimeinen pisara oli se, kun juututtiin johonkin älyttömään ruuhkaan ja bussi ei liikkunut kun pari milliä kerrallaan. Siinä vaiheessa sitten päätin, että vessaan on päästävä. Pyydettiin kuskiavaan oven, että pääsisin vessaan. No tietty koko bussilastillinen tölläs sen koko ajan, kun meikä paineli sinne pusikkoon (joku ihme viidakko, mulla oli naarmuja ainakin 2 viikkoa jälkikäteen) . Sitten kun alkoi helopottaa oloa huomasin, että olen jossain ihme suopusikossa ja, että kaikki autot tööttäili siellä tiellä. Lähdin rämpimään takaisin ja yhtäkkiä liikenne olikin alkanut sujumaan, joten kaikki autot oli tosi viahaisia sen bussin hidastelun takia ja jokaikinen ihminen siinä bussissa oli pistänyt päänsä ulos ikkunasta ja yritti tähyillä missä oon. Pokalla kävelin takaisin bussiin ja hyvä ettei ihmiset hurrannu mulle :D
Täällä saa kaikissa virastoissa, pankeissa, postissa yms. vanhukset, raskaanaolevat ja vammaiset ohitella koko jonon. Hyvä idea, niin kauan kun oot ollut siinä jonossa kolmantena viimeisen tunnin, kun papparaiset kiilaa sun ohi koko ajan. Tänään viimeksi seison pankissa jonossa yli puolitoistatuntia ja odottelin, että saisin 200realia (80€ vastaava summa) vaihdettua pienempään, koska missään ei oikeastaan hyväksytä isompaa rahaa, kun 20realia (8€). Kerran, kun olin kaupassa ostamssa tomaattikastiketta tms. niin, että mulla oli YKSI asia kädessä. Eiköhän just kun oon pääsemässä siihen hihnalle, niin yks mummo kiilaa siihen eteen kahden kärryllisen kanssa tavaraa. Joo, siinä sitten hymyilet nätisti ja kunnioitat vanhuksia. Ja jos vaan tietäisitte kuinka hidas brasilialainen kassatyöntekijä voi olla!!
Muutama viikko sitten oltiin ehkä liikaa puhuttu siitä, kuinka hyvältä liha maistuisikaan. Eräänä päivänä lounasaikaan sitten hämmästyttiin aikalailla, kun pöydässä oli muutakin kuin riisiä ja papuja. Kattilla täynnä jotain epämääräistä. Turns out, ne oli kanansydämiä. Ajatus minkään eläimen sydämen syömisestä ei ole ikinä houkutellut mun ruokahaluani millään tasolla. MUTTA pakkohan sitä oli kokeilla ja kun pääsi yli siitä ajatuksesta mitä syö, niin se oli aikas hyvää. Texture oli vähän outo, mutta kaikkeen tottuu.
p.s parturi sano, että mulla on barbitukka :(
Subscribe to:
Posts (Atom)