Friday, February 10, 2012

assim você me mata

Englannin tunnit alkoivat, minulla on yhteensä vain 5 oppilasta kolmessa eri ryhmässä. Tosi kiva yrittää tehdä mitään aktiviteettejä. No toivotaan, että lisää tulee kunhan poliisit lopettavat lakkoilun ja yhteiskuntaan palaa arki. Tällä hetkellä paikat ovat auki, jos ovat. Suurin osa ei ole. Koko CapimGrossossa ei ole rahaa, posti ei ole auki ja koulut, joiden piti palata lomilta tällä viikolla pysyvät suljettuina. Maitoa saa ehkä, kauppa on auki ehkä, mutta AEC-TEA pysyy avoimena onneksi. Tänään minun piti aloittaa projektini PETI:ssä, mutta kappas opettajat eivät ole töissä vielä. NO, ehkä ensiviikolla sitten. Tällä viikolla aion mennä luomutilalle auttelemaan ja osallistua sellaisen luonnonsuojeluaktiivipilottihankkeen ensimmäiseen kokoukseen.  Kuinka paljon tapaamisesta ymmärrän, tulee olemaan sivuseikka. Tiedän, että hankkeen tavoitteena on saada kaupunkilaiset aktiivisiksi ja tehdä naapurustoihin yhteisiä puutarhoja ja biokierrätyspisteitä (mitään jätteiden lajittelua täällä ei tunneta). Aiomme myös harrastaa kaupunkiviljelyä ja kapinahengellä (MINÄ AINAKIN!) vallata vähän maata viljelyyn. Kuulostaa niin siistiltä, että pakko olla mukana vaikka kielitaito ei ehkä tuon tason keskusteluun riitäkään.
Kuukausi oleskelua on nyt takana. Aika on mennyt hirmu nopeaa, toisaalta taas ajatus Suomesta tuntuu hyvin kaukaiselta. Enää kaksi kuukautta jäljellä. No onneksi se on paljon aikaa se. Ehdin vielä oppia puhumaan portugalia (näin ainakin uskottelen itselleni), saada projekteihini tolkkua, käydä katsastamassa karnevaalit, matkustella, ihmetellä Brasiliaa, harrastaa capoeiraa ja ehkä jopa ikävöidä kotia. 

No comments:

Post a Comment