Minulla ja amerikkalaisella vaparilla Alexilla on muutamia lempiharrastuksia. Yksi niistä on ”whatifs”,peli, jota pelaamme pitääksemme elämän jännänä (koska siis muutenhan Brasilia on niin basicciä). Siinä kuuluu keksiä huonoin mahdollinen lopputulos tilanteissa, joihin törmäämme päivittäisessä elämässämme. Ehkä paras tähän mennessä on bussimatkaltamme Jacobiinaan, kun bussi kaasutti pienen pientä hiekkatietä aivan liian suurella tilannenopeudella. Kukaan ei tiennyt meidän olevan juuri siinä bussissa (jos ei lasketa niitä muita matkustajia)ja kellään meillä ei ollut henkkareita mukana. ”Whatifthisbus just crashed and wealldied. No one would know, at least not in a very long time.” Peli alkoi siitä, kun eräänä iltana jutustelimme pöydän ääressä vesimelonia syöden ja kysyin: “Entä jos vaan sekoisin ja ottaisin tän veitsen ja alkaisin puukottaa teitä?”. (Tää on mun todella suuri pelko, ei välttämättä juuri puukottaminen, mutta se että teen jotain typerää ja järjenvastaista jossain normissa tilanteessa).
Toinen ”harrasuksemme” on olla spontaani ja aina, eli päivittäin vähintään kerran, kun siltä tuntuu niin pitää päästää se riemu Brasiliassa olemisesta ulos itsestä. ”Wow, I can’tbelievethat I am actuallyhere. I LOVE it. Euadoro. Can you imagine being back home? It is freaking -30C in Finland.” (P.s kaikille pakkasessa värjöttäville tiedoksi, +15C on kuulemma niin kylmä, että kuolema varmaan tulisi. EI pysty brassi kuvittelemaan mitään kylmempää :D) Melkeinpä kaikkeen on myös sanottava kyllä. Mitään typerää ei saa tehdä, mutta muuten vastaus on aina kyllä tai pikemminkin JOO. Se on sana, jonka kaikki AEC-TEA:lla osaavat.
Kolmantena rutiineihimme kuuluu jokapäiväinen portugalin puhuminen. Yleensä on tosi outoa puhua eri kieltä ihmisen kanssa, jos on jo luotu keskusteluyhteys jollain toisella kielellä. Päätimmekin, että huolimatta kuinka vaikeaa, hidasta tai outoa on puhua portugalia, niin joka päivä sitä on tehtävä. Onneksi Alex on opiskellut portugalia koulussa, joten hän on hyvä opettaja, ja kärsivällinen kanssani.
No comments:
Post a Comment