Juon kalamiesten kanssa madeiraa..

...jos silta sattuisi romahtamaan, en palaisi mantereelle milloinkaan.

Tänään oltiin ihanalla kalastajasaarella n. tunti Salvadorin ulkopuolella. Mustia kalamiehiä, valkoista hiekkaa, kirkasta vettä ja kirkkaita veneitä. Niin täydellistä! <3
Taisin vähän palaa taas, kai siitäkin voi jollain tasolla nauttia, koska tätä ei pääse tapahtumaan vähään aikaan.

Eilen sanottiin hyästit Gapim Grossolle ja tultiin tankkaamaan viimeiset varastot aurinkoa rantalomalle. Inhottaa ajatus tän auringon jättämisestä ja LUMEN (mitä se olikaan?) kohtaamisesta.

Vähän haikea on ajatus Brasiliasta lähtemisestä, mutta täällähän tämä pysyy jos takaisin haluaa :)

Huomenna illalla vamos pegar um avião ja suunnataan Suomeen. Kotona tiistaina aamuyöstä ja siihen loppuu tämä seikkailu.

foi leagão

Qual é seu nome? È maculelê

Maanantaina mentiin käymään Beixessä, joka on naapurusto n. 6km Capim Grossosta. Se on maineessa monista ongelmistaan. Muutaman aiempi vapari on käynyt siellä työskentelemässä lasten kanssa ja tekemässä projekteja, itsekin halusin mennä tekemään story telling projektin sinne, mutta Brasiliassa kun ollaan, niin monen mutkan kautta päädyin kuitenkin tekemään sen AEC-TEAlla. Olin kuullut monenlaista tästä paikasta ja mielenkiinnolla odotin tätä kouluvierailua.
Se alkoi sillä, että 12 aikaan  jouduttiin odottamaan puoli tuntia kyytiämme, varjot oli aika vähissä...Kouluun päästyämme, kiersimme luokasta luokkaan esittelemässä itsemme ja sitten oppilaat sai kysellä. Pikkulasten luokassa puolilla tytöistä (4-6v) oli luomiväriä. Myöhemmin yhdessä luokassa eräällä tytöllä, joka oli ehkä 13v oli vauva mukanaan (oma). Seuraavassa luokassa oppilaat kerotilivat minkä ikäisiä he ovat ja minkä ikäisiä heidän äitinsä ovat. "Eu tenho 11 anos e minha mãe tem 23 anos" Perus. Kierroksen jälkeen lapset veivät meidät tutustumaan kylään ja kertoilivat tarinoita. Yksi tyttö, joka oli 12v, kertoi poikaystävästään (18v) Salvadorissa, jonka luo hän menee joka viikonloppu. Kyseinen mies on kuulemma businessmies (empresário) :s Lapsiprostituutio on iso ongelma juuri kyseisessä naapurustossa, mutta ihmiset sulkevat silmänsä tältä. Luulatavasti energiaa ja toivoa ei ole. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta tässä totuus. Ja vaikka tämä onkin kuuluisa naapurusto, niin kyllä ongelmia löytyy Capim Grossostakin.

Viimeaikoina on ahdistanut muutaman ystävän puolesta ja ollaan aika paljon puhuttukin täällä järjestöllä näistä ongelmista. Niin monet ihmiset täällä juuttuvat 8-4 töihin, johonkin aivan heidän koulutustaan vastaamattomaan työhön (papelaria, arkkukauppa, supermarket jne), vaikka olisivatkin käyneet yliopistossa. Capim Grossossa vaan ei ole mahdollisuuskia muihin töihin ja monet eivät halua/pysty lähtemään perheen takia pois (esdim äiti saattaa sanoa, että pois ei ole menemistä). Osalla myös äiti sanoo jyrkän EIN yliopistokoulutukselle. Nämä ihmiset siis juuttuvaat tähän 30 000 asukkaan rekkapysäkille, jota kutsutaan kaupungiksi. Täällä vapaa-ajanviettomahdollisuuksia on niinkin monia kuin juominen. Monet juovat siis joka ilta, koska LITERALLY muuta tekemistä täällä ei ole. Joskus viikonloppuisin sekoitetaan vähän pakkaa ja mennään "kesätalolle" (eli all year around) keskelle ei mitään, ja juodaan vähän lisää. Quite sad. Jos vaan voisin, niin tämä kierre saisi päätöksen. Ilmaista ehkäisyä, ehkäisyvalistusta, jotain meilekästä tekemistä nuorille ja aikuisille jne.

Positiivisimpiin aiheisiin. Tänään kävin CAPS-I:ssa, joka on kehitysvammatoimintakeskus pelaamassa futebolia ja maculelea. Maculele on sellainen tanssi, jota tanssitaan joidenkin ihme puukeppien kanssa. Se oli ihan sika kivaa, kunnes mun housut repes :DD Ne ihmiset siellä on vaan niin mahtavia ja symppiksiä, ei voi kuin tulla hyvälle tuulelle. Ja nekin on mielissään, kun jotain kiinnostaa viettää aikaa niiden kanssa ja justustella. 


Tänään täältä myös laitettiin vesi poikki, koska täällä ei oikeestaan oo satanut viime elokuun jälkeen, joten kuivuus on aika iso ongelma. Eipä siinä mitään, meillä on tankki joka kestää ehkä päivän. (kuulemma vesi tulee olemaan pois 10 päivää) Viereisellä päiväkodilla on myös kaivo, josta voimme silkaoida salaa vettä. Muuten ei edes ärsyttäisi, mutta täällä on työmiehiä kunnostamssa meidän puutarhaa ja ne käyttää kaiken meidän jäljelläolevan tankkiveden kukkien kastelemiseen :s byebye suihku! 

Life is so hard

p.s there's NO WAY että tuun kotiin jos siellä on kylmä ja lunta ja ällöä :s!

que pechincha!

Feira. 50realia rahaa (20€). Lopputulos:
-2kg perunoita
-1kg bataattia
-1kg porkkanaa
-1kg sipulia
-6 valkosipulia
-6 paprikaa
-1kg jotain toista paprikahommelia
-5kg tomaattia
-3 kurkkua
-vihersalaattia
-kurpitsa
-5 carambolaa
-3kg banaania
-3 vesimelonia
-2 ananasta
-8 mangoa
-2kg appelsiineja
-1kg viinirypäleitä
-2kg goiabaa
-15 passionhedelmää (? maracuja)
-1kg omenoita
-3 papaijaa
-dolce da banana
-mausteita

felicidade

Perjantaina ystävämme Dany-the-actor-desgraça tuli käymään Capim Grossossa!! Ei olla nähty 7 viikkoon ja oli niiin kiva nähdä pitkästä aikaa! :) Huomasin, että portugalin taidot on kasvanu huimasti, ymmärrän kaiken keskusteluissamme! Hurraa.

Perjantaina myös Natalia, uusi voluntaria de Colombia saapui! Michelle ja Natalia puhuu espanjaa ja oon taivaissa kun saan taas harjoitella espanjaa. No en kyllä osaa puhua enää yhtään, sempre falo portugês, mutta huomaan että mun ymmärtämisen taso on parantunut portugalin oppimisen myötä :) Kaksi kärpästä yhdellä iskulla (eikä edes tarvinnu lyödä somalilasta kasvoihin....) Meillä oli illalla juhlat ja oli hirmuhauskaa, soiteltiin kitaraa ja laulettiin pikkutunneille (tai no aika isoille, kello 5 asti). Seuraavan aamun capoeira oli kyllä tuskainen reissu.

Eilen, lauantaina Girlene, meidän cordinatora de casa täytti vuosia ja mentiin sen luokse juhlimaan. Otettiin bussi pikkukylään ja saatiin maailman parasta ruokaa ja laulettiin kaikkia countrylauluja de Bahia. Mulla oli tapaaminen illalla CG, joten mun piti päästä pois. No, kuultiin ettei busseja mene kun keskiyöllä seuraavan kerran. Onneksi joku mies oli lähdössä pois moottoripyörällään, joten sain sitten ensimmäisen motskarikyydin (kaikilla täällä on moto, koska autot on niin kalliita). Tiettykään sillä miehellä ei ollut ylimääräistä kypärää, joten jouduin pelkäämään henkeni edestä koko 10km matkan takaisin. Tie on hyvinhyvinhyvin kuoppainen, joten ihan oikeasti pelotti että kuolen. Se miekkonen ajoi vielä tuhatta ja sataa, vaikka sanoin etten aiemmin oo ollut kyydissä ja Girlenen äiti vielä huuuteli perään, että "vai devagar" (hitaasti sitten). Selvisin hengissä ja lauantai-ilta sain hyvän päätöksen :).

Tänään tein aamupalaksi pannukakun ja sitten mentiin poolille, jossa sain 5v Maddielta rakkauskirjeen <3 Tuntuu, että jokaisessa postauksessa toistan samaa, mutta olen onnellinen ja oikeiden asioiden äärellä.

primeiras ultimas coisas

Ensimmäiset viimeiset asiat on tehty. Viimeinen lauantaitunti, viimeinen kerta uima-altaalla, viimeinen kerta PETIssä jne. Lähinnä vaan outo ajatus, en varsiniasesti oo miettinyt lähtöä ja etten muka viikon päästä enää olekaan Capim Grossossa o__O Ekat heipatkin piti sanoa, Jaquelinelle, tulee isoikävä sitä putaa! Ajatus lähdöstä on haikea, mutta samalla tuntuu ihan hyvältä mennä takaisin Suomeen. Tässä lista asioista, joita tulen kaipaamaan ja, joita en tule kaipaamaan.

MISS

-aloitetaan nyt niistä most obvious, eli lämpöä

-ihmisiä täällä

-naapurin aasia, aasit pitää maailan hauskinta ääntä. ihan kun olisi kuolemaisillaan.

-capoeiraa, toivottavasti pääsen jatkaan nyt kun Mikkelissä on ryhmä!

-papuja ;)

-feiraa

-portugalin puhumista. viimein kun aloin ymmärtää lähes kaiken, niin on aika lähteä kotiin ja unohtaa kaikki...:s

-waterbeer

-kiireettömyyttä. ikinä ei tarvi ajatella että olisi myöhässä, muutenkin asioita ei tarvitse ottaa niin tosisaan (okei välillä kyllä pistää niin vihaksi tämä!)

-riippumattoa

-tuoreita hedelmiä, varsinkin itse keräämiä (onneks kohta on melkein kesä, edes pieni lohtu)

-açaita

-kahvia

-cachaça

-aamuhetkiä kahvin äärellä, jotka välillä vaan venyy ja venyy, kunnes tulee liian kuuma

-ihmisten ystävällisyyttä

- ja tietty MINHAS PUTAS <3 joo entiiä, miten selviin hyvästeistä

DON'T MISS

-soya

-moskiittoverkko (jos mä oon ikinä lapsena kinunnu prinsessaverkkoa, niin äiti ja isi THANK GOD ettette ostanu, maailman ärsyttävin kapistus)

-sitä, että on koko ajan hiki. kaks sekuntia suihkun jälkeen tuntuu, että tarvis uuden.

-jalkapohjat ei puhdistu IKINÄ. ne on niin desgraça atm, dont judge me jos näette :(

-opettamista. turns out vihaan tuntien suunnittelua yli kaiken, opettaminen on ihan kivaa, mutta hirveen rajallista

-vaatteiden pesemistä käsin. suurin osa vaatteista jää tänne, valkoiset paidat parecem mais harmaata kun valkoista. yök.

-jääkylmää suihkuvettä (joo no tääl on kuuma, mut silti henki salpautuu aina kun astuu suihkun alle)

-sitä, kun MIKÄÄN ei toimi. vettä ei ole, vessa ei vedä, sähköt katkeilee, kattilan kahvat jää käteen, lusikka katkeaa, mikään kynä tai pilota ei toimi etc. Mikään ei ole rikki, ennenkun se on täysin tuhottu. esim. ovi ei ole rikki, vaikka sitä ei saa suljettua, koska se vielä kumminkin roikkuu saranoissaan.

-ocupado

Siinä lista, joka tuli mieleen. Varmasti on paljon muitakin asioita, joita tulee ajateltua vasta sitten, kun on poissa niiden ääreltä.

o primeiro sonho em português

Muistelin tässä toiseksi viimeisen viikon kunniaksi kulunutta aikaa ja muistin muutaman tarinan/asian, jotka oon unohtanut mainita.

THE Imbassai-story. Karnevaalien jäkeisenä päivänä lähdin Elinan ja Alexin kanssa Salvadorista bussilla kohti Imbassai nimistä merenrantakylää. Meille oli sanottu, että matkaan menee korkeintaan 2 tuntia bussilla. Jostain kumman syystä, vaikka olinkon juuri käynyt vessassa mulle iski aivan armoton vessahätä, kun se bussi lähti liikkeelle. Osasyynä oli se, että siinä tiessä oli kuoppia, joten kivasti tärisytti rakkoa myös. Bussissahan ei tiettykään ollut vessaa. Ajattelin, että selviän kyllä sinne hostellille asti. Meni 2 tuntia. Meni lähemmäs 3 tuntia ja minä vaan kärttyynnyn ja kärttyynnyn lisää. Viimeinen pisara oli se, kun juututtiin johonkin älyttömään ruuhkaan ja bussi ei liikkunut kun pari milliä kerrallaan. Siinä vaiheessa sitten päätin, että vessaan on päästävä. Pyydettiin kuskiavaan oven, että pääsisin vessaan. No tietty koko bussilastillinen tölläs sen koko ajan, kun meikä paineli sinne pusikkoon (joku ihme viidakko, mulla oli naarmuja ainakin 2 viikkoa jälkikäteen) . Sitten kun alkoi helopottaa oloa huomasin, että olen jossain ihme suopusikossa ja, että kaikki autot tööttäili siellä tiellä. Lähdin rämpimään takaisin ja yhtäkkiä liikenne olikin alkanut sujumaan, joten kaikki autot oli tosi viahaisia sen bussin hidastelun takia ja jokaikinen ihminen siinä bussissa oli pistänyt päänsä ulos ikkunasta ja yritti tähyillä missä oon. Pokalla kävelin takaisin bussiin ja hyvä ettei ihmiset hurrannu mulle :D

Täällä saa kaikissa virastoissa, pankeissa, postissa yms. vanhukset, raskaanaolevat ja vammaiset ohitella koko jonon. Hyvä idea, niin kauan kun oot ollut siinä jonossa kolmantena viimeisen tunnin, kun papparaiset kiilaa sun ohi koko ajan. Tänään viimeksi seison pankissa jonossa yli puolitoistatuntia ja odottelin, että saisin 200realia (80€ vastaava summa) vaihdettua pienempään, koska missään ei oikeastaan hyväksytä isompaa rahaa, kun 20realia (8€). Kerran, kun olin kaupassa ostamssa tomaattikastiketta tms. niin, että mulla oli YKSI asia kädessä. Eiköhän just kun oon pääsemässä siihen hihnalle, niin yks mummo kiilaa siihen eteen kahden kärryllisen kanssa tavaraa. Joo, siinä sitten hymyilet nätisti ja kunnioitat vanhuksia. Ja jos vaan tietäisitte kuinka hidas brasilialainen kassatyöntekijä voi olla!!

Muutama viikko sitten oltiin ehkä liikaa puhuttu siitä, kuinka hyvältä liha maistuisikaan. Eräänä päivänä lounasaikaan sitten hämmästyttiin aikalailla, kun pöydässä oli muutakin kuin riisiä ja papuja. Kattilla täynnä jotain epämääräistä. Turns out, ne oli kanansydämiä. Ajatus minkään eläimen sydämen syömisestä ei ole ikinä houkutellut mun ruokahaluani millään tasolla. MUTTA pakkohan sitä oli kokeilla ja kun pääsi yli siitä ajatuksesta mitä syö, niin se oli aikas hyvää. Texture oli vähän outo, mutta kaikkeen tottuu.

p.s parturi sano, että mulla on barbitukka :(

vasynyt, mutta hyvin onnellinen

Viikonloppu on ollut aivan mahtava! Perjantaina lahdettiin Alexin ja Michellen kanssa kylaan nimelta Pedras Altas UIMAAN joelle. Loydettiin perille, kun ensin noin koko bussi viittoili meile etta ollaan perilla ja kysyttiin joltain 5 eri ihmiselta mihin menna. Uiminen oli ihanaa. Ei viihdyty tosin kun pari tuntia, koska sitten tuli niiin kuuma etta oli pakko paasta pois auringosta (taalla on syksy ja paivat vaan kuumenee, perjantaian oli varmasti +40C). Ice cold beer kuulosti melko houkuttavalta, joten paadyttiin paikalliseen kuppilaan. Syotiin samalla myohainen lounas, aivan sikana ruokaa kolmelle ihmisille ja maksoi yhteensa jotain 5 euroa. Syotiin kanaa, lihaa, makkaraa, riisia, hummusta, papuja, pastaa ja salaattia. namnam. Reilu kolme tuntia ja liian monta olutta myohemmin paatettiin lahtea takaisin Capim Grossoon. Ei vaan tiedetty etta meneeko busseja enaa, joten paadyttiin liftaamaan. Ehdittiin seisomaan tien varressa minuutti, kunnes yksi erittain sympaattinen rekkakuski otti meidat kyytiin ja paastiin turvallisesti CG. Ilta jatkui BIKERGANG juhlilla eraalla aukiolla ja en ole koskaan aiemmin nahnyt niin paljon ihjmisia taalla! Sahkot katkesivat illan aikana aibnakin 6 kertaa, koska aukiolla oli iso lava ja monta telttaa yms. ja bandi soittamassa. CG sahkoverkko ei ole ihan tehty niin isolle sahkonkulutukselle..Tietty kun kyseessa oli moottoripyorajuhlat, niin sinne piti menna pyoralla. Meilla ei valitetavasti ole moottoria siina pyorassa, mutta pyora kun pyora sanon mina. Yritettiin ajaa kolme paalla, mutta se ei ihan onnistunut, joten yksi joutui juoksemaan. :D

Pigging out.

Fun with friends.

So sexy, girls.

Ollaan vielä elossa!

Bikergang!!

 Lauantaina oli cachaça-juhlat ja monta bandia soittamassa keskustassa. Kun vihdoin paastiin sinne musiikin pariin, niin siella soitti metallibandi. Vihaan metallimusiikkia. Miksi kaikki Brassit tykkaa siita niin kovin? No mentiin kuitenkin lapalla eturiviin hyppiin ja riehuun ja yhtakkia tudo o mundo oli siella hyppimassa ja tehtiin pipoca (eli hypittiin ympariinsa hulluna ja runnottiin muita). Myohemmin tuli kunnon brassimusaa ja jotkut randomtytot opetti meita tanssimaan. I just wish I had the rythm in my blood....

Imma true Mexican.

Hei kaikki, tulkaa teki tanssii!

Putas <3

 Tanaan oli tarkoitus menna poolille. Kaveltiin armottomassa keskipaivan auringossa sinne (matkaa on ehkaa kilometri, eli ihan sikana ;)) ja sitten se ei ollutkaan auki! Olin niin kiukkunen, mutta ei auttanut itku markkinoilla. Yritettiin korvata pettymysta puutarhaletkulla, mutta se vesi oli kuumaa! Onneksi eras paikallinen miekkonen poikkesi Aec-Tealle autonsa kanssa (kellaan ei oo autoa CG) ja kysyi kuka haluaa joelle. POR FAVOR. Ja sinne lahdettiin, muutama ihminen liikaa autossa ja ei oikein tietoa paamaarasta. Loydettiin kuitenkin paratiisi maan paalla! Ihana jarvi tai joki, en oikein tieda kumpi ja ranta. Ihan parasta. Ja sitten syotiin kokonainen kala. Jatettiin silma syomatta. Yhtakkia tajuttiin, etta kello olikin jo puoli 5 ja mun piti olla puoli 6 CG mun capoeirakastajaisia varten. HUPS. No onneksi ollaan Brasiliassa ja vaikka olin melkein puoli tuntia myohassa, niin olin ensimmainen paikalla :D Batizado de Capoeira oli NIIN SIISTIA! Paikalle tuli aivan sikana porukkaa ja ma pelasin putkeen jonkun 8 ihmisen kanssa ja olin niin kuollut lopussa, mutta sitten sain mun ekan vyon ja mun capoeiranimen!! Let me introduce the new name of mine: LUA. Eli Kuu. Elaulia epaili mun yleista varitystani syyksi. Minako valkoinen :D? Oikeesti en kylla edes ole enaa. Mutta se oli hieno paatos talle kivalle viikonlopulle :) Nyt ois vaan pakko saada ruokaa (meilla on ehka kaksi tomaattia jaljella....) ja unta.

Cordas!

Kuvia luvassa myohemmin, ne ei kylla suurin osa ole julkaisukelpoisia ;)

Merda que nunca iria acontecer na Finlandia

-menet baariin omien juomien kanssa ja valmistat juomat hänen keittiövälineillään koko seurueelle

-ravintolatyöntekijä anniskelee ilman paitaa iso karvainen kaljamaha esillä

-koko perhe moottoripyörän kyydissä ja ehkä puolilla niistä on kypärä päässä (lapsilla ei koskaan) ja usein jollain on sylissä vauva

-anniskeluravintolassa baarimikko kaataa sinulle olutta yhdellä kädellä, koska röyhtäyttää toisella kädellä vauvaansa

-tilaat oluen ja 3-vuotias poika tuo sen sinulle pöytään

-koirat, kissat yms eläimet juoksentelee vapaana pitkin katuja ja kauppoja ja ravintoloja. Joskus on vähän outoa, kun huomaat olevasi kaupassa papukaijan kanssa, tai astumassa kissan päälle. Kadulla esim. aasit, kanat ja lehmälaumat vaeltelee vapaana

-ihmiset käyttää aaseja ja hevosia autoina liikenteen seassa, tätä tapahtui Suomessa millon viimeksi?

-kaupassa myyjä kysyy haluatko maksaa nyt vai seuraavalla kerralla kun tulet, vaikka kyseessä on ensimmäinen kerta kun asioit kyseisessä liikkeessä

-lapset juoksentelee kadulla 22.00-04.00 välisenä aikana

-kaupassa kassa ei jaksa laskea annoitko oikean summan, he olettaa että olet oikeassa

-tivoli, jonka laitteet  nitisee liitoksissa, mutta kukaan ei välitä

-auto, joka kuuluttaa kaikki, jotka on kuolleet Capim Grossossa

-baarimikko juo asiakkaiden kanssa keskellä päivää

-kaupoilla ei ole aukioloaukoja, ne on auki kun niitä huvittaa

-ihmiset lakaisee ajotien talojensa edessä, mutta heittävät roskat maahan tien toiselle puolelle tai tyhjille tonteille

-kaupungissa on kerrankin iso tapahtuma ja paljon ihmisiä ja sähköt katkeaa 6 kertaa illan aikana

Take the watermelon, take it!

ONDE FOI AS DIAS? Kahden viikon paasta jo suuntana on Salvador ja sitten ensimmainen paiva huhtikuuta lento Suomeen. ABSURD. Mutta eipa murehdita siita viela. Viela on kaksi viikkoa aikaa pitaa hauskaa ja nauttia lammosta. Joo ja sita riittaa. Eilen meilla kesti Alexin kanssa yli 20 minuuttia matkaan, jonka Suomessa kavelisin varmasti alle 10 minuutissa. Ehka meista on vaan tullut brasilialaisia. Mutta mihinkas sita kiire on valmiissa maailmassa? Ja tietty matkalla pitaa jaada rupatteleen kaikkien ihmisten kanssa myos. Ette kuulkaa tunnista mua, kun saavun Suomeen. 

Tanaan olen onnellinen. Viikko meni hyvin. Rakastan mun oppilaita ja mun projektejani. Rakastan sita tunnetta, kun vihdoin ymmarran keskusteluja. Rakastan, kun pystynkin vastaamaan jarkevilla lauseilla, ilman sita mongertamista. Okei tasta tunteesta ei paase nauttimaan liian usein, mutta vihdoin musta tuntuu etta puhutaan jotakuinkin samaa kielta tan paikan kanssa! Rakastan mun pikku ruutineja. Rakastan myos spontaaniutta. Rakastan etta voin kerata tuoreita hedelmia mun takapihalta. Mutta tykkaan myos ajatuksesta tulla Suomeen. 

tudo bem

Joo olihan se brasilialainen sairaala päästävä kokemaan. Tortstai-iltana alkoi mahassa tuntua vähän kummalliselta ja sitten seuraava yöhän tuli vietettyä kokonaan, yhtä 45 taukoa lukuunottamatta, vessassa. Ihmiseritteitä joka tuutista. Aamulla kun yrtitin ottaa lääkettä, ei pysynyt edes vesi sisällä saatika sitten mikään muu, äiti hätisti sairaalaan. Olen todella onnellinen, että menin. Odotushuoneessa tajunnantaso laski laskemistaan, kun nestehukka oli päässyt sen verran pahaksi. Seuraavat 5 tuntia vietenkin mukavasti tiputuksessa. Kokemuksena melko erilainen kuin Suomessa. Sairaalassa ei ollut minkäänlaista yksitysyyttä ja hygieniakin melko kyseenalaista, minutkin vei vessaan aina joku ihan random ihminen. Eipä siinä, elossa ollaan ja sain hyvää palvelua. Kotiin pääsin ambulanssikyydillä, kun ensin oltiin hurjasteltu ympäri koko Capim Grosso metsästäen lääkkeitäni. Nyt alkaa toipuminen, voisi helpottaa, jos pystyisi syömään jotain, mutta edelleenkään mikään ei pysy sisällä. Kaksi päivää syömättä mitään, olo ei ole parhain, mutta kyllä se tästä :)

Tapahtui tällä viikolla kaikkea positiivistakin. Keskiviikon vietimme eräässä post-trauma-koulutuksessa. Teimme taijitä ja opimme shakroista ja aurasta yms. Se oli todella rentouttavaa ja kaikista hauskin oli kouluttajamme irlantilainen pappi, joka on ollut Brasiliassa 30 vuotta. Uusi hahmo "ketä esitän"-peliimme.

Kävin PETIssä jatkamassa maantietoprojektiani ja se meni mainiosti. Tällä kertaa jopa lapset ymmärsivät aksenttini ja sain monta ystävää (kröhöm en lahjonut heitä tikkareilla). Päivän lopuksi sain uusia kampauksia. Taisin jopa opettaa heille muutaman maan nimen (jee esistystä!). Mulla ei ole mitenkään kyseenalaisia opetusmenetelmiä. Käytin esimerkiksi yhtä juomapeliä niiden kanssa (Reindeer-Ranchilla ei ollut onnea tämä pelin kanssa viime viikonloppuna), mutta ei kyllä juotu mitään.

Jouduin myös torakkajahtiin toissapäivänä kun löysin erään yksilön pedistäni. Huonetoerni Michelle alkoi kirkua ja huutaa suoraahuutoa  ja hyppiä ympärilläni "MATA MOSCA, MATA MOSCA,PUTA MADRE" Parasta tässä oli se, että Michellen hyppiessä ja kirkuessani, mitä teen minä? NO etsin tietty kameran, että saan otettua kuvan siitä :D Loppujen lopuksi sain sen vapautettua luontoon Michellen protesteista huolimatta "he doesnt deserve to live!".

Capim Grosso, que bonita ;)

 AEC-TEA, meu quarto

 Feira!

Alex está trabalhando felizmente

I don't have a Cadillac in my garage

Eilen kavin paikallisella ala+ylakoululla ja sain olla hetken aikaa Jeesus. Silla sekunnilla, kun astuin muurien sisaan koulun pihalle, ymparilleni keraantyi noin kaksikymmenhenkinen lapsi/teinilauma. Siina kieltamatta tuli vahan julkkisolo, kun kaikki halkusivat osansa minusta. Valitettavasti minulla ei ollut leipaa ja kalaa mukanani, joita olisin voinut ihmeteon mukaisesti jaella heille. Koululla mina ja Michelle menimmeseuraamaan englannin tuntia. Oli melko meilenkiintoista, oppilaiden piti kaantaa teksti englannista portugaliksi ja he saivat kayttaa apuna sanakirjaa, kopioida toisiltaan, kysya opettajalta neuvoa, mutta eivat missaan nimessa saaneet kysya apua meilta. Opettaja ei puhunut koko tunnin aikana sanaakaan englantia, ja kyseenalaistimme hanen kielitatonsa muutenkin, silla han on englannin ensimmaisen tason tunneilla lauantaiaamuisin AEC-TEA:lla. Meillekin han puhui portugalia, kuin olisimme natiiveja RAPIDAMENTE. Meni ainakin puolet ohi. Han kutsui meidat vierailulle toisenkin keran, silloin saamme jopa auttaa kun kyseessa on juttelutunti.

Eilen sattui myos toinen valaistuskokemus, olin juoksemassa aamulla ja verensokeri (kuinka yllatavaa) laskikin akkia aivan pohjalukemiin. Siina sitten yritan mitenkuten pysya pystyssa ja suunnata AEC-TEA:n suuntaan, kun silmat eivat nae mitaan ja varisen kylmasta, vaikka ulkona oli 25C ja hiki valui. En viitsinyt kayda makaamaan siihen tielle, kun en olisi pystynyt tilanneta siina mielentilassa mitenkaan selittamaan portugaliksi. Onneksi nain valon ja arkkienkeli Alex sattui paikalle (joo Capim Grosso on pieni paikka, kello kuudelta aamulla tormaat huonetoveriisi kadulla) ja raahasi minut takaisin AT:lle.

Capim Grossossa on hulvaton meininki meneillaan, kun tanne on rantautunut kiertava tivoli. Mekin kavimme sen tietenkin tarkistamassa, siella on noin 5 laitetta ja paljon ruokakojuja ja aanekasta musiikkia (portugalinkielisia versioita jenkkipoppimusasta, hilarious). Itse ukalsin menna pula-pulaan eli jattitrampoliiniin, koska kaikki muut laitteet pitivat melko epailyttavia nitina-aania. Antti uskaltautui yhteen pyorimisharveliin, itselle tuli kauhukuvuia Ranskan tivolista, jossa samankaltainen laite sai minut hutamaan aitia. Aikaa tapauksesta on kaksi vuotta. Olen onnellinen etten mennyt, silla han oli huonovointinen koko loppuillan.

Tutustuimme Alexin kanssa myos eraaseen lesboporukkaan, joka melko suorasti osoitti kiinnostuksensa meita kohtaan. Kohteliaina tyttoina joimme lasit olutta ja sen jalkeen lahdimme vikkelaan pakoon. Huono juttu on, etta me emme varsinaisesti millaan tasolla sulaudun joukkoon Capim Grossossa. Tai no, ylipaataan Brasiliassa.