Brasiliassa eläimetkin tekevät mitä ikinä haluavat. Vähän respectii niille. Koirat istuvat molemmin puolin tietä ja haukkuvat toisilleen, kissat kiipeävät muurien yli takapihallesi ja alkavat naukua klo 3.30 aamuyöllä. Aasi vaeltaa vapaana ja alkaa nauraa aina kun kuljet ohi, kukot kiekuvat milloin lystäävät ja linnut viettävät yönsä huoneessasi jos tahtovat. On mulla muutama eläinystäväkin täällä, kolme liskoa, jotka joka ilta tulevat huoneeni ulkoseinälle kärkkymään hyönteisiä. Ne on kivoja ja harmittomia. Yhtään tukaania en vielä harmikseni oo nähnyt, ellei lasketa peilistä heijastuvaa kuvaa joinain päivinä.
Tällä viikolla meillä oli treinamento de profesores, ja opittiin millainen on hyvä opettaja ja hyvin pidetty tunti. Mitään uutta varsinaisesti en oppinut, sillä sisällöllisesti asiat olivat melko samoja, kuin esim. ryhmän ohjauksen kurssilla. Puhuttiin ryhmädynamiikasta, monipuolisista harjoitteista ja kuinka olla innostava esimerkki yms. Saimme myös tietää mitä ryhmiä opetamme, nyt voi siis alkaa suunnitella tuntejaan. Minä opetan muistaakseni kahta kolmannen tason englannin ryhmää, yhtä toisen tason ja ehkä yhtä ensimmäisen taso ryhmää, sekä vastuulleni kuuluvat yksityistunnit, joita olemme koko tammikuun antaneet. Tästä tulee siis noin 16 tuntia opetusta viikkoon + suunnittelut päälle. Lisäksi minulla on jo hieman seljenneitä ideoita communityprojekteistani, joita aion toteuttaa. Aion tehdä maantieto/ympäristökasvatusprjoketinPETI:in, jonne lapset menevät ennen ja jälkeen koulun työskentelyn sijaan. Tätä ohjelmaa rahoittaa hallitus ja lasten vanhemmat saavat joka kuukausi noin saman verran rahaa hallitukselta, kuin mitä nuo lapset saisivat työskentelystään.
Toinen uusi ideani on tehdä storytelling-projekti paikkaan nimeltä Peixi, joka on köyhä ja vähän pahamaineinen kaupunginosa CapimGrossossa. Siellä on paljon erilaisia ongelmia, joista yksi on esimerkiksi lapsiprostituutio. Ajatuksena, joka vielä on alkuvaiheessa tosin, on mennä sinne ja lukea satuja lapsille. (Täällä kirja on ylellisyys, jota monilla ei ole. Tämä johtaa tietenkin siihen, että lukeminen ja oikeinkirjoittaminen ovat hankalia asioita, ja muutenkin mielestäni sadut ja niiden kuunteleminen ovat suuri osa lapsuutta. Ne rikastuttavat mieltä ja sanavarastoa ja elämää!) Tarinan kertomisen lomassa tehtäisiin erilaisia taideprojekteja esimerkiksi muovailuvahalla, kynillä, vesiväreillä tai miten ikinä keksiikään, tai käytettäisiin draamallisia keinoja tai vaikka esimerkiksi joogaa apuna. Olen innoissani tästä projektista, emme vain tiedä milloin koulu Peixissä aukeaa. Ja hommat toimii Brasiliassa ;)
Eräs suuri haaste näissä community-projekteissa on, nimittäin ne pitäisi tehdä portugaliksi, sillä englantia ei puhu oikeastaan kukaan. Ainakin kehittyy kielitaito! Viimeisen viikon aikana olen alkanut ymmärtää jopa paikallisia, ainakin jos he puhuvat tarpeeksi hitaasti ja selkeästi. Vaikeinta on se, että KAIKKI sanat katkaistaan kesken, arghh! Mutta olen hyvin ylpeä, sillä yhtenä iltana tällä viikolla puhuin 4 tuntia portugalia putkeen ja se on paljon se!
Tällä viikolla olen myös harjoitellut tiiviisti capoeiraa, nyt on jalkapohjat niin ruvella, ettei kävelemään pysty. Onnistuttiin myös Alexin kanssa räjäyttämään pavut kattoon, kun painekeittimen kannen välissä oleva kumiosa lipesi pois paikoiltaan. HAhaha se oli ehkä koomisin tilanne ikinä, toisaalta myös melko pelottava. Charles, joka on ollut täällä noin ikuisuuden, sanoi,ettei kukaan koskaan aiemmin ole onnistunut tekemään samaa temppua. No tiettyhän minä onnistun! Kuka haluaa vielä mun kokkauksiani?
Ai niin, aluksi kadoksissa ollut ruokahaluni on palannut. Nyt minulla on KOKO AJAN nälkä. Aamiaisen ja lounaan välissä on yleensä noin 4-5 tuntia ja lounasaikaan olen kuolemaisillani nälkään :D Illat menevät pitkälti siihen että parin tunnin välein on pakko saada jotain syömistä. No onneksi sentään syömme välipaloiksi hedelmiä ja vihanneksia. Yhtenä päivänä taisin syödä puolikkaan vesimelonin yksinäni. Parceria? Acho que não.
No comments:
Post a Comment