Qual é seu nome? È maculelê

Maanantaina mentiin käymään Beixessä, joka on naapurusto n. 6km Capim Grossosta. Se on maineessa monista ongelmistaan. Muutaman aiempi vapari on käynyt siellä työskentelemässä lasten kanssa ja tekemässä projekteja, itsekin halusin mennä tekemään story telling projektin sinne, mutta Brasiliassa kun ollaan, niin monen mutkan kautta päädyin kuitenkin tekemään sen AEC-TEAlla. Olin kuullut monenlaista tästä paikasta ja mielenkiinnolla odotin tätä kouluvierailua.
Se alkoi sillä, että 12 aikaan  jouduttiin odottamaan puoli tuntia kyytiämme, varjot oli aika vähissä...Kouluun päästyämme, kiersimme luokasta luokkaan esittelemässä itsemme ja sitten oppilaat sai kysellä. Pikkulasten luokassa puolilla tytöistä (4-6v) oli luomiväriä. Myöhemmin yhdessä luokassa eräällä tytöllä, joka oli ehkä 13v oli vauva mukanaan (oma). Seuraavassa luokassa oppilaat kerotilivat minkä ikäisiä he ovat ja minkä ikäisiä heidän äitinsä ovat. "Eu tenho 11 anos e minha mãe tem 23 anos" Perus. Kierroksen jälkeen lapset veivät meidät tutustumaan kylään ja kertoilivat tarinoita. Yksi tyttö, joka oli 12v, kertoi poikaystävästään (18v) Salvadorissa, jonka luo hän menee joka viikonloppu. Kyseinen mies on kuulemma businessmies (empresário) :s Lapsiprostituutio on iso ongelma juuri kyseisessä naapurustossa, mutta ihmiset sulkevat silmänsä tältä. Luulatavasti energiaa ja toivoa ei ole. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta tässä totuus. Ja vaikka tämä onkin kuuluisa naapurusto, niin kyllä ongelmia löytyy Capim Grossostakin.

Viimeaikoina on ahdistanut muutaman ystävän puolesta ja ollaan aika paljon puhuttukin täällä järjestöllä näistä ongelmista. Niin monet ihmiset täällä juuttuvat 8-4 töihin, johonkin aivan heidän koulutustaan vastaamattomaan työhön (papelaria, arkkukauppa, supermarket jne), vaikka olisivatkin käyneet yliopistossa. Capim Grossossa vaan ei ole mahdollisuuskia muihin töihin ja monet eivät halua/pysty lähtemään perheen takia pois (esdim äiti saattaa sanoa, että pois ei ole menemistä). Osalla myös äiti sanoo jyrkän EIN yliopistokoulutukselle. Nämä ihmiset siis juuttuvaat tähän 30 000 asukkaan rekkapysäkille, jota kutsutaan kaupungiksi. Täällä vapaa-ajanviettomahdollisuuksia on niinkin monia kuin juominen. Monet juovat siis joka ilta, koska LITERALLY muuta tekemistä täällä ei ole. Joskus viikonloppuisin sekoitetaan vähän pakkaa ja mennään "kesätalolle" (eli all year around) keskelle ei mitään, ja juodaan vähän lisää. Quite sad. Jos vaan voisin, niin tämä kierre saisi päätöksen. Ilmaista ehkäisyä, ehkäisyvalistusta, jotain meilekästä tekemistä nuorille ja aikuisille jne.

Positiivisimpiin aiheisiin. Tänään kävin CAPS-I:ssa, joka on kehitysvammatoimintakeskus pelaamassa futebolia ja maculelea. Maculele on sellainen tanssi, jota tanssitaan joidenkin ihme puukeppien kanssa. Se oli ihan sika kivaa, kunnes mun housut repes :DD Ne ihmiset siellä on vaan niin mahtavia ja symppiksiä, ei voi kuin tulla hyvälle tuulelle. Ja nekin on mielissään, kun jotain kiinnostaa viettää aikaa niiden kanssa ja justustella. 


Tänään täältä myös laitettiin vesi poikki, koska täällä ei oikeestaan oo satanut viime elokuun jälkeen, joten kuivuus on aika iso ongelma. Eipä siinä mitään, meillä on tankki joka kestää ehkä päivän. (kuulemma vesi tulee olemaan pois 10 päivää) Viereisellä päiväkodilla on myös kaivo, josta voimme silkaoida salaa vettä. Muuten ei edes ärsyttäisi, mutta täällä on työmiehiä kunnostamssa meidän puutarhaa ja ne käyttää kaiken meidän jäljelläolevan tankkiveden kukkien kastelemiseen :s byebye suihku! 

Life is so hard

p.s there's NO WAY että tuun kotiin jos siellä on kylmä ja lunta ja ällöä :s!