tudo bem

Joo olihan se brasilialainen sairaala päästävä kokemaan. Tortstai-iltana alkoi mahassa tuntua vähän kummalliselta ja sitten seuraava yöhän tuli vietettyä kokonaan, yhtä 45 taukoa lukuunottamatta, vessassa. Ihmiseritteitä joka tuutista. Aamulla kun yrtitin ottaa lääkettä, ei pysynyt edes vesi sisällä saatika sitten mikään muu, äiti hätisti sairaalaan. Olen todella onnellinen, että menin. Odotushuoneessa tajunnantaso laski laskemistaan, kun nestehukka oli päässyt sen verran pahaksi. Seuraavat 5 tuntia vietenkin mukavasti tiputuksessa. Kokemuksena melko erilainen kuin Suomessa. Sairaalassa ei ollut minkäänlaista yksitysyyttä ja hygieniakin melko kyseenalaista, minutkin vei vessaan aina joku ihan random ihminen. Eipä siinä, elossa ollaan ja sain hyvää palvelua. Kotiin pääsin ambulanssikyydillä, kun ensin oltiin hurjasteltu ympäri koko Capim Grosso metsästäen lääkkeitäni. Nyt alkaa toipuminen, voisi helpottaa, jos pystyisi syömään jotain, mutta edelleenkään mikään ei pysy sisällä. Kaksi päivää syömättä mitään, olo ei ole parhain, mutta kyllä se tästä :)

Tapahtui tällä viikolla kaikkea positiivistakin. Keskiviikon vietimme eräässä post-trauma-koulutuksessa. Teimme taijitä ja opimme shakroista ja aurasta yms. Se oli todella rentouttavaa ja kaikista hauskin oli kouluttajamme irlantilainen pappi, joka on ollut Brasiliassa 30 vuotta. Uusi hahmo "ketä esitän"-peliimme.

Kävin PETIssä jatkamassa maantietoprojektiani ja se meni mainiosti. Tällä kertaa jopa lapset ymmärsivät aksenttini ja sain monta ystävää (kröhöm en lahjonut heitä tikkareilla). Päivän lopuksi sain uusia kampauksia. Taisin jopa opettaa heille muutaman maan nimen (jee esistystä!). Mulla ei ole mitenkään kyseenalaisia opetusmenetelmiä. Käytin esimerkiksi yhtä juomapeliä niiden kanssa (Reindeer-Ranchilla ei ollut onnea tämä pelin kanssa viime viikonloppuna), mutta ei kyllä juotu mitään.

Jouduin myös torakkajahtiin toissapäivänä kun löysin erään yksilön pedistäni. Huonetoerni Michelle alkoi kirkua ja huutaa suoraahuutoa  ja hyppiä ympärilläni "MATA MOSCA, MATA MOSCA,PUTA MADRE" Parasta tässä oli se, että Michellen hyppiessä ja kirkuessani, mitä teen minä? NO etsin tietty kameran, että saan otettua kuvan siitä :D Loppujen lopuksi sain sen vapautettua luontoon Michellen protesteista huolimatta "he doesnt deserve to live!".