Eilen kavin paikallisella ala+ylakoululla ja sain olla hetken aikaa Jeesus. Silla sekunnilla, kun astuin muurien sisaan koulun pihalle, ymparilleni keraantyi noin kaksikymmenhenkinen lapsi/teinilauma. Siina kieltamatta tuli vahan julkkisolo, kun kaikki halkusivat osansa minusta. Valitettavasti minulla ei ollut leipaa ja kalaa mukanani, joita olisin voinut ihmeteon mukaisesti jaella heille. Koululla mina ja Michelle menimmeseuraamaan englannin tuntia. Oli melko meilenkiintoista, oppilaiden piti kaantaa teksti englannista portugaliksi ja he saivat kayttaa apuna sanakirjaa, kopioida toisiltaan, kysya opettajalta neuvoa, mutta eivat missaan nimessa saaneet kysya apua meilta. Opettaja ei puhunut koko tunnin aikana sanaakaan englantia, ja kyseenalaistimme hanen kielitatonsa muutenkin, silla han on englannin ensimmaisen tason tunneilla lauantaiaamuisin AEC-TEA:lla. Meillekin han puhui portugalia, kuin olisimme natiiveja RAPIDAMENTE. Meni ainakin puolet ohi. Han kutsui meidat vierailulle toisenkin keran, silloin saamme jopa auttaa kun kyseessa on juttelutunti.
Eilen sattui myos toinen valaistuskokemus, olin juoksemassa aamulla ja verensokeri (kuinka yllatavaa) laskikin akkia aivan pohjalukemiin. Siina sitten yritan mitenkuten pysya pystyssa ja suunnata AEC-TEA:n suuntaan, kun silmat eivat nae mitaan ja varisen kylmasta, vaikka ulkona oli 25C ja hiki valui. En viitsinyt kayda makaamaan siihen tielle, kun en olisi pystynyt tilanneta siina mielentilassa mitenkaan selittamaan portugaliksi. Onneksi nain valon ja arkkienkeli Alex sattui paikalle (joo Capim Grosso on pieni paikka, kello kuudelta aamulla tormaat huonetoveriisi kadulla) ja raahasi minut takaisin AT:lle.
Capim Grossossa on hulvaton meininki meneillaan, kun tanne on rantautunut kiertava tivoli. Mekin kavimme sen tietenkin tarkistamassa, siella on noin 5 laitetta ja paljon ruokakojuja ja aanekasta musiikkia (portugalinkielisia versioita jenkkipoppimusasta, hilarious). Itse ukalsin menna pula-pulaan eli jattitrampoliiniin, koska kaikki muut laitteet pitivat melko epailyttavia nitina-aania. Antti uskaltautui yhteen pyorimisharveliin, itselle tuli kauhukuvuia Ranskan tivolista, jossa samankaltainen laite sai minut hutamaan aitia. Aikaa tapauksesta on kaksi vuotta. Olen onnellinen etten mennyt, silla han oli huonovointinen koko loppuillan.
Tutustuimme Alexin kanssa myos eraaseen lesboporukkaan, joka melko suorasti osoitti kiinnostuksensa meita kohtaan. Kohteliaina tyttoina joimme lasit olutta ja sen jalkeen lahdimme vikkelaan pakoon. Huono juttu on, etta me emme varsinaisesti millaan tasolla sulaudun joukkoon Capim Grossossa. Tai no, ylipaataan Brasiliassa.
No comments:
Post a Comment