beans!

Päivä ilman papuja ei ole päivä eikä mikään. +25C tuntuu siltä, että huppari on laitettava päälle. Ehkäpä nämä kaksi viikkoa ovat siis saaneet minut vähän sopeutumaan paikalliseen elämään. Muutamia shokkeja saattaa tulla kotiin palatessa (esim. vessapaperin voi heittää pönttöön ja suihkusta tuleekin lämmintä vettä tai vettä ylipäätään!) ja papuja ikävä, mutta sitä ei onneksi vielä tarvitse miettiä! Vielä on edessä 11 viikkoa Brasiliaa :)

Nyt tosiaan kun kaksi viikkoa on takana, voin ilmoittaa viihtyväni mainiosti. Rakastan paikallista rentoa elämäntyyliä ja kiireettömyyttä. Rakastan herätä aamulla aikaisin kuuntelemaan kun kukot kiekuvat (kuka mihinkin aikaan tosin, eräskin yksilö mm. klo1.20 viime yönä) ja nauttimaan viileästä ja raikkaasta ilmasta. Jos +20C lasketaan viileäksi. No, ainakin kun vastineena on päivien +35C paahde. On jääneet pitkät kalsarit ja takki käyttämättä. Rakastan tätä yksinkertaista elämää, jota vietämme. 

Tällä viikolla pääsimme puhdetöihin, vapaaehtoisjärjestössä ei ikinä tiedä mitä kaikkea pääsee tekemään, JÄNNÄÄ! Edellisellä viikolla paikallinen survivor-man THE HUNTER tuli tänne ja katkoi naapurin pihan puita, joiden hedelmät vahingoittivat kattojamme. Mieletön mies! Hän saapui flipflop-sandaaleissa paikalle ja kysyimme häneltä ystävällisesti, josko hän haluaisi kenkiä lainaan. Mies aidon hölmistyneenä vastasi: ”mihinkäs minä kenkiä?”. Hän siis karsi puita ja mm. savusti erään ampiaispesän, jonka hunajaa saimme maistella. Työn ollessa valmis me kannoimme oksat /puut porttien ulkopuolelle odottelemaan jätekuskia. Tiistaina oli myös muchirão, viikoittainen suursiivous. Meinasi vähän hiki tulla puunatessa, mutta nyt on siistiä! Jopa puutarhat on kesytetty, vasaroilla. Peruspuutarhatyökalut ovat ylellisyys, kuten hanskat myös. Minä olen myös ollut aamiaisvuorossa, jolloin hommanani on käydä lähileipomossa ostamassa leipää ja eräältä kadunnaiselta maitoa. Lounasvuoroonkin olen päässyt muutaman kerran ja perunamuusistani tuli jo nyt legenda! Taikasanat: voi ja maito, namnam.

Joogassa on päästy eläinasentojen pariin. Nautin joogasta, koska jokaisen kerran jälkeen huomaa eron vartalon jännittyneisyydessä, kyllä toverit kannattaa herätä puoli 7 aamulla joogaamaan! Capoeairassakin on tullut ahkerasti käytyä, Suomeen palatessa sitten eikun matsia. Kuka uskaltaa haastaa mut? Tänään olisimme Elinan kanssa menneet toiseen capoeiraan, joka on enemmän lapsille tarkoitettu, jossa harjoitellaan perusjuttuja.  Oikein sopivan kuuloinen siis meille. Paikalle päästyämme, vähän tosin myöhässä, kuten tapoihin kuuluu (okei eksyttiin matkalla. Aika noloa, koska täällä ei kerta kaikkiaan voi eksyä, sen verran pieni mesta on kyseessä) siellä ei ollutkaan ketään. Yhyy, no ensi kerralla sitten. Matkalla takaisin AEC-TEA:lle kuitenkin spottasimme kaksi valkoista ihmistä, olimme hieman hämillämme tästä. Pojat huusivatkin meille heti: ”Finlandesas?” Joo ja nämä kaverit olivat ruotsalaisia, jotka olivat aiemmin olleet järjestöllä vapareina, ja nyt vain pikaiseen käymässä Capim Grossossa ennen kotiinlähtöä. Hämmentävää. Valkoinen ihminen näillä kaduilla nimittäin on todella eriskummallinen näky. Kaikkialle mennessämme ihmiset tuijottavat meitä, jopa epäkohteliaan pitkään. Niin aikuiset kuin lapset kääntyvät tuijottamaan peräänsä, kun näkevät meidät.

Tänään illalla minulla on tarkoitus olla ensin portugalin tunti ja sen jälkeen pidän englannin yksityistunnin eräälle paikalliselle miehelle. Wish me luck with that! Viikonloppuna tänne saapuu uusi vapaaehtoinen Amerikasta ja täällä järjestetään myös muutama työpaja, joihin saamme osallistua. Tupa tulee olemaan siis täynnä. Myös Aija on tulossa Salvadorista ja hänelle olisi tarkoitus järjestää yllätysjuhlat. Kaikkea jäännää siis tiedossa. Nyt aion mennä nauttimaan uutta melkein lempihedelmääni maracujata! Ihan kelpaa tämä elely!