Tudo bem

Ihmettelen syvästi, että pääsimme pois ehjin nahoin Salvadorista. Päivämme täyttyivät mitä hämmentävimmistä seikkailuista. Päätimme jäädä sinne vielä yhdeksi extrapäiväksi, sillä rannikko ja suuri kaupunki houkuttelivat meitä puoleensa. Elinan kanssa lähdimme lauantaina aamupäivällä shoppailukierrokselle ja mukaan tarttuivat oudoimmat housut ikinä sekä korvapuikkoja. Päätimme myös samalla kertaa käydä katsomassa kirkkoaukion, josta Aija (suomalainen, lähes jo paikallinen, oppaamme) oli maininnut. Tie oli kovin jyrkkä ja pitkä. Pääsimme orjakirkolle, jolla olimme aiempana päivänä käyneet katsomassa perinteistä orjamessua, joka on pysynyt melkein samanlaisena koko historiansa ajan. Kirkolla kuitenkin meinasimme paahtua elävältä, en suosittele kenellekään päämäärätöntä kävelyä keskipäivän helteessä. Otin kuvaa kirkon viereisestä luostarista ja polveni lähes suli asfalttiin. Matkalla tapasimme myös Alpo-koiran serkkupojan, parka loikoili kadulla niin surkean näköisenä, että lähes hellyin. Takaisin hostellille ryömimme, sillä voimamme olivat ehtyneet jo aikapäiviä sitten ja sisään mentyämme melkein pyörryimme. Iltapäivällä lähdimme Aijan ja hänen erään brasilialaisen ystävän kanssa Salvadorin parhaalle rannalle. Näin meille luvattiin ainakin. Todellisuus oli tämä: jokaisella ihmisellä juuri vartalonsa verran tilaa rannalla, paljon roskia, ei tilaa liikahtaakaan, pilven polttajia ja kova meteli. En pitänyt juuri minään. Tutustuimme kuitenkin moneen mukavaan tyyppiin ja eräskin vanhempi herra jumaloi kauneuttamme (HAHA) ja antoi 10 pistettä ulkonäöstä. Sain myös naimatarjouksen brasilialaiselta pojalta, tykkäsi kovasti hiuksistani ja vaaleasta ihostani. Saakoon kysyä kättäni isältäni. Auringonlaskun kävimme katsomassa majakalta ja se oli kaunis! Illalla tuttuun tapaan sambarytmejä ja vähän caipiroskaa.

Seuraavana päivänä meidän oli määrä lähteä final destinationiimme eli Capim Grossoon, pieneen sisämaakaupunkiin. Matkaa Salvadorista kertyy noin 200km ja bussilla tämä vie noin 4 tuntia. Ajattelimme lähteä hyvissä ajoin, hyviä busseja kun meni 4 päivässä: 8.30, 12.00, 14.30 ja 18.00. Tähtäsimme 12 bussiin, men hur gick det sen? Huomasimme, että koko Salvadorissa oloaikamme olimme eläneet väärässä ajassa, tunnin jäljessä. Bahiassa nimittäin on juuri siirrytty monen vuoden jälkeen taas kesäaikaan, joten kaikki olivat hieman sekaisin oikeasta ajasta, ei paljon menoa haitannut. Muutenkin Brasiliassa voi ottaa melkoisen lunkisti aikojen ja aikataulujen suhteen, tunnin heitto on normaalia missä tahansa asiassa. Päätimme siis lähteä 14.30 bussilla, joten Salvadorin vanhasta kaupungista lähdimme kohti linja-autoasemaa kello 13 aikoihin. No tämähän ei tietenkään riittänyt, joten perillä huomasimme olevamme auttamattomasti myöhässä kyseisestä bussista. No ei lannistuta toverit, eikun ostamaan lippu kuuden bussiin. Löysimme pienen etsimisen jälkeen oikean tiskin ja saimme liput Capim Grossoon. Kuvittelin ymmärtäneeni, että nainen sanoi: ”3 tunnin päästä lähtee bussi”, mutta hän tarkoittikin, että kolmelta. Goodbye hyvä bussi siis. Liput olivat halvat ja bussi yllättävän hyvä ja mukava. Siinä oli ilmastointi ja parempi vessa, kun Suomessa koskaan! Perille saavuimme kuinka ollakaan tuntia myöhässä, onneksi vastaantulijat olivat jaksaneet odotella ja pääsimme turvallisesti AEC-TEA:an.

Ensimmäiset päivät täällä olemme lähinnä tutustuneet ihmisiin ja paikkoihin, niin täällä järjestöllä kun ympäri kaupunkia. Kaikki vaikuttavat supermukavilta, vaikka osan kanssa yhteistä kieltä ei vielä olekaan. Olen kuitenkin vakuuttunut, että kolmen kuukauden päästä portugali sujuu kuin vettä vaan ;). Yrittämisen puutteesta ei ainakaan jää kiinni, meillä on jo ollut portugalin tunteja ja kaikki ympärillä yrittävät puhua mahdollisimman paljon portugalia, että kaikki varmasti oppisivat. Täällä on myös mahtavia paikkoja, joissa voin harjoitteluani suorittaa. Sen lisäksi, että annan englannin tunteja, voin mennä vaikka läheiselle luomutilalle, mielenterveyskuntoutujienyksikköön tai vähäosaisten kouluun auttamaan (sillä he ovat kovin köyhiä kaikki ja apu on tarpeen!) ja saamaan ihmisiä osalliseksi yhteisön asioista. Aika ei varmasti tule pitkäksi, sillä työn lisäksi talo täytyy pitää pystyssä, eli jokaiselle kuuluu ruoan tekemistä, siivousta, ostoksilla käymistä torilla (joka on oma luku sinänsä!), tiskaamista ja puutarhanhoitoa yms. Aion myös osallistua capoeiraan ja joogaan. Tästä tulee varmasti hyvä reissu!

Nyt kun tuntien pitäminen ei ole vielä alkanut, olemme myös kuluttaneet päiväämme riippumatossa loikoillen ja syöden takapihan mangopuun satoa. EN tiedä ehkä mitään parempaa tällä hetkellä! Oman lisäarvonsa tuo jälleen kerran oikeiden asioiden äärellä oleminen: vessan vetäminen ei sujukaan ihan noin vain, huuhtomiseen pitää käydä silakoimassa naapurin kaivosta vettä ja heittää ämpärillä pönttöön, sillä kaupungin vesi on jostain syystä pois päältä. Alkeelliset olot sopivat minulle, tarvitsemmeko kaikkia länsimaalaisia mukavuuksia? (Pelastetaan maailma yksi vesipisara kerrallaan tai jotain.) Täällä siis kaikki hyvin, vielä ei ole ikävä kotiin ja pakkaseen ;)