Matka lähti käyntiin varsin mainiosti. Helsingin lumimyrskyn takia ei lähdetty kun tunti myöhässä. Tunnin vaihtoaika Frankfurtissa muuttui 10 minuuttiin. Ai ei _ihan_ ehditty koneeseen. No onneksi mukava mies meille järjesti liput Lissabonin kautta Salvadoriin VIELÄ SAMALLE PÄIVÄLLE! Kauhupuheet Frankfurtiin jäämisestä (jopa koko harjoittelun ajaksi) muuttuivat muutaman tunnin tylsyyteen Frankussa.
Olin ensimmäisen lennon nukkunut hirveässä koomassa, koska yöllä en nukkunut silmällistäkään (lähtö oli klo 1) ja uusi saksalainen "ystävämme" vei mehut, huhhuh mikä tyyppi. Missasin täten aamiaisen, joten nälkä alkoi olla melkoinen lentoa odotellessa ("JES molemmilla lennoilla tarjotaan ruokaa!") lentokentältähän mitään ei voinut ostaa, koska sämpylän hinta 5€ tuntui huonommalta vaihtoehdolta silloin. Kun ateria vihdoin tuotiin eteemme matkalla Lissaboniin, aloin lähes itkeä ja kiitoksen sijaan lausuin stuertrille sanat "I love you". Ikinä ennen en ole syönyt niin hyvää nakkimuusipannukakkua. Portugalin kielinen tv:ssä pyörinyt visa ei ole varmasti koskaan ennen viihdyttänyt ketään kielitaidotonta niin paljon.
Meinattiin melkein jäädä Lissaboniin, kun päästiin astelemaan sen kamaralle ja siellä oli aurinko ja lämmin ja palmuja. Salvador kuitenkin voitti tällä kertaa ja matka jatkui. Maailman pisin lento. Päiväntasaajan eteläpuolella meinasi kaipuu vaakatasoon viedä minulta hengen. Selvisin hilkulla. (Suomeen takaisin tulen sitten teleportilla!!) Salvadoriin päästyämme meinasi kuumuus viedä minulta hengen. Oli puoliyö ja asteita 27C. Öinen Salvador oli rauhallinen ja täydellisen erilainen, kun päiväsaikaan. "Näille kaduille ei sitten illalla ole mitaan asiaa" meitä neuvottiin ja ei kyllä tulisi mielenkään! Raiskauskujia.
Hostellimme on sympaattinen, ihania värejä ja hämmentäviä kuvia. Dormissamme on kaksi miestä, jotka puhuvat vain portugalia, elekieli on hyvä kieli. Ikkunoita ei löydy, ei myöskään ulko-ovea (vain joku portti, joka suljetaan yöksi). Mutta yöllä huomasin pedistäni olevan merinköalan, ihanaa <3 Aamulla lähdimme rannalle kävellen, matkalla Antin järkkäri yritettiin ryöstää. Onneksi poika oli pieni ja saimme kameran kiskottua itsellemme. Villi meininki! Ranta sai mielen taas kohoamaan, turkoosia vettä ja valkoista hiekkaa, isot aallot. Valkoinen iho on hieman punakka nyt. Muuten, vinkki: älä katso tummaa ihmistä vieressäsi ja vahingossa vilkaise omaa kättäsi tms. KUOLEMAN KALPEA. Onneksi koko ajan muisti laittaa rasvaa ja juoda, sillä täällä on kuuma! Päiväntasaajan läheisyyden huomaa selvästi. Sen lisäksi olemme ehtineet matkata paikallisella bussilla ja käydä kauppoja PORTUGALIKSI HUOM! :D Minä yritän espanjaa ja takaisin saan portugalia, kumpikin osapuoli ymmärtää tarpeeksi, että yhteisymmärrys säilyy ;) Jouduimme myös toisen ryöstön kohteeksi, kun kaulakoruni ryöstettiin. Joo me kai vähän erotutaan joukosta valkoisine nahkoinemme. Enpä taida enää kantaa mitään mukanani. Onneksi olen muutenkin kätkenyt rahojani sinne ja tänne ja kaikki oikeasti arvokas on hostellin turvalokerossa.
Illalla vielä tiedossa joku härdelli ja "punnitse ja säästä"-ravintola namnam. Brasilia on mahtava, pienistä alkuvaikeuksista huolimatta :)
No comments:
Post a Comment